MunTukka: Värioppi tehtävä

Määrittele mitä on valo?

Valo on sähkömagneettista säteilyä. Ihmissilmä näkee parhaiten keltaista tai kellanvihreää valoa. Valoa lyhytaaltoisempaa säteilyä kutsutaan ultravioletiksi ja pidempää infrapunaksi. Valoaaltojen kolme perusominaisuutta ovat kirkkaus, väri ja polarisaatio. Aistittu väri määräytyy valon aallonpituudesta.

Määrittele spektri ja käsite ”väri”

Kun valo kulkee esim. prisman läpi, eri aallonpituudet taittuvat eri tavoin. Näin syntyy spektri, jossa eri aallonpituudet näkyvät eri värisinä. Näkyvän valon lyhytaaltoinen pää on violetti ja pitkäaaltoinen punainen. Jatkuvaksi spektriksi sanotaan spektriä, jossa on hyppäyksittä kaikkia aallonpituuksia sateenkaaren tavoin punaisesta oranssin, keltaisen, vihreän ja sinisen kautta violettiin.

Jos spektrissä on vain tiettyjä aallonpituuksia, puhutaan viivaspektristä.

Spektri eli kirjo tarkoittaa yleisesti havaitun suureen jakautumista komponentteihin taajuuden tai energian suhteen. Tunnetuin esimerkki on valon spektrin jakaantuminen eri väreihin sateenkaaressa. Jos spektrissä on hyppäyksittä kaikkia aallonpituuksia sateenkaaren tavoin punaisesta oranssin, keltaisen, vihreän ja sinisen kautta violettiin, sitä kutsutaan jatkuvaksi spektriksi.

Värin havaitseminen perustuu kolmeen asiaan:

valoon, joka on värin lähde
kohteeseen, siihen, miten kohde vastaa väriin
silmään, joka ottaa värin vastaan

Väri on auringosta tai muusta valolähteestä tulevaa aaltomuotoista sähkömagneettista säteilyä eli valoa. Jokaista värisävyä vastaa oma aallonpituus. Pisin aallonpituus on punaisella ja lyhin violetilla. Ihmiselle näkyvien värien ääripäiden lisäksi puhutaan infrapunasta, jonka aallon pituus on pitempi kuin näkyvä valo ja se voidaan tuntea lämpönä. Puhutaan myös ultravioletista, joka on lyhytaaltoisempaa kuin näkyvä valo. Ihminen aistii värin, kun valo heijastuu jostakin värillisestä kohteesta silmän verkkokalvolle.

Mitä tarkoitetaan väriaistilla

Väriaisti eli värinäkö tarkoittaa monilla eliöillä olevaa kykyä erotella eri värejä toisistaan. Värinäkö on osa näköaistia. Ihminen havaitsee sateenkaaren värit violetista punaiseen. Ihmisen värinäkö perustuu silmän verkkokalvon tappisoluihin. Niitä on kolmea tyyppiä: yhdet havaitsevat punaista ja sen lähivärejä, toiset sinistä lähiväreineen ja kolmannet vihreitä lähiväreineen. Ihminen ei pysty havaitsemaan violettia lyhytaaltoisempaa ultraviolettia väriä, kuten jotkin muut eläinlajit. Ultravioletti valo ei ensinkään pääse ihmissilmän linssistä sisään, eikä ihmisellä ole myöskään sen havaitsemiseen kykeneviä tappisoluja.

Mitä on värisokeus, millaisia muotoja sillä voi olla?

Täysin värisokea ihminen näkee vain tummuuden ja vaaleuden eri asteet (kaikki on hänelle kuin mustavalkoista). Hän ei tunne yhtään väriä eikä edes ymmärrä, mitä väri tarkoittaa. Tavallisesti sanalla värisokeus tarkoitetaan värinäön heikkoutta, jolloin ihminen näkee edes joitakin värejä. Yleisin värinäön heikkouden muoto, puna-vihersokeus. Puna-vihersokeutta on eri asteista: jotkut puna-vihersokeat eivät koskaan erota punaista ja vihreää, jotkut sekoittavat nämä värit vain niiden joutuessa vierekkäin. Purppurasokeus on erittäin harvinainen väriheikkoustyyppi. Mahdollisia ovat myös esimerkiksi ruskean ja vihreän eri sävyjen rajoittunut erottelukyky. Näön ollessa normaali silmän verkkokalvon valoherkät tappisolut reagoivat valon eri aallonpituuksiin ja tunnistavat ne väreinä. Värisokealla jokin tappityyppi saattaa puuttua tai olla viallinen.

Määrittele nämä käsitteet:

a. pigmentti

Pigmentit ovat tavallisesti aineita, joilla on voimakas värjäävä ominaisuus. Pisimpään on käytetty luonnosta löytyneitä aineita, jotka sisältävät sopivia kemiallisia aineita luonnostaan. Maavärejä kuten okraa ja punaista rautaoksidia, sekä hiiltä on käytetty jo tuhansien vuosien ajan kehon värjäämiseen ja luolamaalauksiin. Värejä on saatu myös muun muassa kasveista ja puolijalokivistä. Nykyisin valmistetaan paljon myös keinotekoisia pigmenttejä.

b. väriaine

Väriaineet ovat erilaisten materiaalien värjäämiseen käytettyjä, yleensä johonkin liuotteeseen tai sideaineesen liukenevia värillisiä, tavallisesti orgaanisia yhdisteitä. Väriaineiksi voidaan sanoa myös maaleissa käytettyjä pigmenttejä, jotka ovat yleensä liukenemattomia ja enimmäkseen epäorgaanisia yhdisteitä. Vanhastaan käytettyjä, luonnosta saatavia väriaineita ovat muun muassa sininen indigo, punertava purppura, keltainen alitsariini ja punainen karmiini.Väriaineet voidaan ryhmitellä eri tavoin. Kemiallisen rakenteensa perusteella ne voidaan jakaa useisiin ryhmiin, joita ovat esimerkiksi atsoväriaineet, nitroväriaineet ja rikkivärit.

c. sävy

Sävy on värin sijainti spektrissä. Jokaista värisävyä vastaa oma valon aallonpituus violetin lyhyestä aallonpituudesta punaisen pitkään aallonpituuteen. Perussävyihin viitataan nimillä kuten punainen, sininen, vihreä ja keltainen. Sävyjä on kuitenkin rajaton määrä, sillä spektrin värisiirtymät ovat portaattomia. Valonlähteen värisävyä vastaavaa lämpötilaa kutsutaan värilämpötilaksi.

Sävyssä eivät ole mukana värin kaksi muuta pääominaisuutta, kirkkaus ja kylläisyys. Sävy pysyy siis samana vaikka väri tummenee tai vaalenee, tai muuttuu värikylläisemmäksi tai harmaammaksi.

d. vivahde

Hienokseltaan erottuva sävy, nyanssi. Vivahde on pienempi kuin sävy joka on vallitseva väri. Vivahde näkyy hiuksissa esimerkiksi valon vaikutuksesta. Hiusten värien vivahteita kutsutaan kulööreiksi. Vivahteet voidaan jakaa yleisesti kahteen pääryhmään, kylmiin ja lämpimiin vivahteisiin. Kylmiä ovat sininen, vihreä ja violetti. Lämpimiä punainen, oranssi ja keltainen.

4. Esitä maalaamalla tai muulla tavoin väritähti/ tai ympyrä, jossa on päävärit ja niiden vastavärit sekä välivärit.

Päävärit ovat punainen, sininen ja keltainen ovat itsenäisiä värejä, joita ei voi sekoittaa muista väreistä. Välivärit, oranssi, vihreä ja violetti syntyvät päävärien sekoituksista.

Vastavärit ovat värejä, jotka yhdistettyinä kumoavat toisensa.

Värivastakohtia ovat tumma/vaalea, kylmä/lämmin, vastavärit sekä iso alue/pieni alue. Vastakohdat korostavat toisiaan.

Piirrä tai kuvaa valööri- eli tummuusastetaulukko. Mitä sillä tarkoitetaan? Kuvaa blogiisi tai sähköiseen portfolioon.

Hiusten värien yhteydessä puhutaan myös värin tummuusasteesta, 10 ollessa puhtaan vaalea ja 1 syvä pikimusta. Tummuusasteen yhteydessä ei pidä hämääntyä värin sävyn kanssa, lämmin oranssinen punainen voi olla tummuusasteeltaan sama kuin kylmä teräksinen harmaa. Asteikon "vaaleassa päässä" luku voi mennä kymmenen yli, lukemiin 11-12 mutta silloin ei kyse ole enää puhtaasta, luonnollisesta vaaleudesta vaan kemiallisesti saavutetusta vaalennuksen tuloksesta.

Värein tärkeimpiä ominaisuuksia on niiden tummuus ja vaaleus. Yleisessä väriopissa tätä kutsutaan värin valoisuudeksi eli välööriksi.

Määrittele seuraavat käsitteet hiusväreissä:

a. kylmät värit: Kylmät sävyt ovat luonteeltaan enemmän jäisiä, huurteisia.
b. lämpimät värit: Lämpimät sävyt ovat hieman murrettuja, punertavaan tai kellertävään taittuvia.
c. murretut värit: Murrettu väri tarkoittaa sitä että vastavärejä sekoitetaan keskenään. Murettujen värien vastakohta ovat puhtaat värit, joita ovat päävärit ja välivärit ja kaikki niiden sekoitukset, joissa vastavärit eivät sekoitu keskenään.

Kylmät värit: